Kotiläksyjä

Maanantaina olikin sitten ensimmäinen ratsastustunti. Kyllä mua jännitti ja hirvitti aivan uskomattoman paljon. Sain kuitenkin tosi kivan hepan ja olo oli melko kotoisa, koska hevonen muistutti kovin paljon Rosea. On vähän sellainen tapaus, että saattaa yrittää näykkästä ja on melko herkkä ratsastaa. Olipa vielä melkein saman värinenkin ja kokoinen, tosin Rosea puolet laihempi.
   Siinä heti tunnin aluksi selvisi, että ryhmä on estepainotteinen. Toisaaltahan se on ihan helkkarin hyvä, koska siinä varmaan eniten tarvitsen treeniä. Kotonahan on helppo harjoitella sileellä, kun pihassa noita hevosia riittää ja aina joku ehtii kentän laidalle korjailemaan virheitä. Syke oli varmaan pitkälle toistasataa kun tunti alkoi.
   Aina on kovin outoa aluksi, kun joutuu vieraan hevosen selkään. Mieti siinä sitten, että kuinkahan tämä mahtaa toimia. Jo pelkkä ravin nostaminen tuotti mulle vaikeuksia, eikä asiaa helpottanut ollenkaan se, että jännitin ihan älyttömästi edelleen. Ravi kuitenkin nousi ja kyydissä pysyttiin. Hetken päästä olikin laukan vuoro ja siitä ne ongelmat sitten alkoi. Kuinka vaikeaa voi olla nostaa hevosella laukkaa! Tästä ehkä huomaa sen, kuinka vähän olen ratsastanut viime aikoina. Muutaman pienen pätkän sainkin sitten nostettua, mutta taas huomasi kuinka mua jännitti ja luottamus omaan osaamiseen oli hukassa.
   Sitten päästiinkin jo hyppäämään. Olin heti toisena vuorossa ja taas sykkeet nousi. Hypyt onnistui kuitenkin todella hyvin ja nautin siitä todella paljon. Hevonenkin pysyi lapasessa ja teki mitä halusin. Hyppääminen kuulemma tulee mulla ihan luonnostaan tuumasi opettaja. Ennakin muuten mainitsi tästä viime talvena, että mulla on hyvä tyyli hypätä. Kiva että jotain osaan.Tehtiin kahden hypyn sarjoja paljon ja ne meni kyllä melko nappiin.
   Tunnin jälkeen juttelin vielä meidän opettajan kanssa. Hän oli sitä mieltä, että mun kannattais käydä pari kertaa niitten sileen tunnilla harjottelemassa sitä laukkaa ja siirtyä sitten takas siihen esteryhmään. Lupasin kuitenkin treenata kotona laukkaamista ja ope tuumas, että jos mulla vaan on hevonen millä harjotella niin on ihan ok. Sitten se muisti kyllä itsekkin, että onhan niitä ja sanoi vielä, että laukkaahan sun omaskin ja molempiin suuntiin. Että sellainen tunti, kivaa oli!
   Eilen sitten harjoittelin laukkaa kotona sekä Inkulla, että Maigalla. Inkku oli ihan älyttömän tahmee, mutta kun laukka taistelujen jälkeen nousi, oli ihan sikahauskaa päästä laukkaamaan kunnolla. Hiukan lohdutti, kun Enna kertoi, ettei sekään ollut saanut Inkkua laukkaamaan tässä yhtenä päivänä. Ja Maiga, kuinka ihana poni. Ratsastin Maigalla ensimmäistä kertaa ikinä ja oli kyllä niin kiva. Tosin vasenta laukkaa en jostain syystä saanut nouseen, mutta sitä treenaillaan sitten tällä viikolla ahkerasti. -Laura