maanantai 20. tammikuuta 2014

ns. Erikoispostaus

Se ois sitten terve tuloo, terve menoo!Ajattelin nyt kertoa vähän taustoja mun ratsastuksesta.

Eli alotin ratsastuksen jo ihan pienenä. Oon tainnu olla vähän yli 6 kk kun oon ratsastanu ensimmäisen kerran äitin kanssa, meidän silloisella hevosella Manulla. Alkeet opetti kuitenkin kaks maailman parasta shettistä nimittäin Vate eli Cato Bomlund ja Veera eli Veronie v.d. Vitweg. Ja näitten kahen kanssa putoominen oli enneminki sääntö kun poikkeus:D. Vatella menin myös ihan ensimmäiset kisat,jossa sijoituttiin heti neljänsiksi! Onnistuin myös murtaan olkapääni  pari vuotta sitten kun Vatella ratsastin:'D. Vaten omistaa ja Veeran omisti pikkusekkumme.
Vate on mun ehdoton suosikki, ikää papalla on jo 25 vuotta:)

R.I.P Veera<3





Ensimmäinen oma ponini oli shettis Leevi.  Leevi tuli meille sen ollessa ori sekä vuoden ikäinen ja itse olin 3 vuotta. Kun opetimme sitä ratsuksi, saatoin hyvinkin pudota joka kierroksella. Myimme Leevin koska se ei yksinkertaisesti sopinut lastenponiksi. Se puri,potki, meni piehtaroimaan ratsastettaessa sekä hyökki päälle kun tarhaan meni. Aikuisille se ei tehnyt ikinä mitään.

Leevin kaveriksi meille tuli puolivuotias shettis ori Jonsu eli Ponikujan Joonatan. Luonteeltaan Jonsu oli ihan täysin Leevin vastakohta. Esim. jos muut karkasivat tarhasta, niin Jonsu pysyi sielä silti.

Leevi

Jonsu siellä mistä haettiin se


Seuraavaksi minulle ostettiin vähän isompi poni Cola , joka nykyisin asustaa SS-tallilla.
Colan kaveriksi meille tuli Brittish spotted pony Samppi eli Aetherial Shaman.
Samppi oli nuori oripoika, jonka kanssa opin että miltä kentän hiekka maistuu.
 
Samppi vauva


Kun Sampin ylläpito sopimus loppui, niin myimme Colan pois ja aloimme etsiä tasokkaampaa opetusmestaria. Pian löysimmekin yhden elämäni tärkeimmistä poneista nimittäin Henry Pepperin. 
 Henkka oli tuolloin 12, ja sen koeratsastus meni ihan kokonaan penkin alle, mutta silti ponissa oli jotain mikä iski.  Henkan kanssa oli PALJON ongelmia alkuaikoina. Se ei antanut tarhasta kiinni, ja ratsastettaessa se vei minua ihan 6-0 :D. 
2009 kun aloin käymään pienen tauon jälkeen Henkan kanssa tunneilla, kaikki alkoi sujua huomattavasti paljon paremmin. Aloitin myös tuolloin Tedin valmennuksissa käymisen. 2010 muistan sanoneeni äitille,että nyt olisi aika etsiä uusi isompi poni, koska oma ratsastukseni oli parantunut ja halusin hypätä isompaa. Ei olisi ollut Henkalle oikein jos olisin koko ajan hypännyt ponin äärirajoilla. Olin jo 4 ratsastaja jonka Henkka nosti puomiluokasta alue- kansalliselle tasolle.  Henkasta luopuminen teki kipeää, mutta tiesin että näin oli parempi.
Henkan nykyisen omistajan blogi.







Henkan kanssa ihan ensimmäisissä Tedin valmennuksissa vuonna 2009 :D


Henkan myymisen jälkeen aloimme etsiä ruotsista isompaa ponia. Parin kuukauden hakemisen jälkeen löysimme Inkun. Itse en ollut Inkkua hakemassa, mutta se hyppäsi ravista 100cm kevyesti ja se riitti meille. Kun Inkku tuli ei se osannut edes laukata. Joten olen Inkun aikalailla kouluttanut ihan itse.  Menin Inkulla heti leirille, ja ratsastuksen opettajamme siellä sanoi minulle että, " Taitosi puolesta voisit kilpailla jo tällä kaudella SM'issä, jos sinulla olis parempi poni." Sen jälkeen hän sanoi että Inkku on aivan paska, ja en pääse sem kanssa minnekkään. Silloin päätin että näytän kaikille. Toisaalta ihan hyvä että se opettaja sanoi niin, koska muuten en välttämättä olisi ikinä jaksanut tapella Inkun kanssa. Jo samana syksynä pääsin Inkun kanssa Hämeen alueen kenttärenkaaseen, johon kuuluin 2010-2012. Inkku on opettanut ihan hirveän paljon, enkä kadu sen ostamista,vaikkei se kisaponiksi soveltunutkaan. Inkkuun voin luotaa 100% :)
Inkun päätimme myydä koska se oli vähän "turha". Eikä tuo hevosen ylläpitäminen mitään halpaa ole. Onneksi Laura pelastavana enkelinäosti Inkun, eli voin ratsastaa sillä koska huvittaa:) Inkun kanssa yhteistä tavalta on jo 4 vuotta. Inkku oli tullessaan 5 vuotta:)





Kesä 2011

Kesä 2010


                             


Koska huomasimme että Inkku ei soveltunut kisa käytöön, niin päätimme ostaa sen vierelle toisen ponin. Silloisella kotivalmentajallani oli ponikokoinen puoliveri tamma myynnissä, jonka Ruutsalo oli tuonut maahan 2009 ja sillä oli hypätty Belgiassa 130-140. Päätimme mennä kokeilemaan sitä. Poni vaikutti kivalta, ja koska läpäisi ostotarkastuksen niin päätimme ostaa sen. Joten 1.7.2012 pihaamme asteli Daria. Daria oli aivan erilainen poni kuin muut mitä minulla aikaisemmin oli ollut, se oli kuuma ja kyttäsi aivan kaikkea.  Aloitinkin Darian kanssa ensimmäiseksi luottamuksesta. Teimme maastakäsin töitä, ja asettelimme pelloille kaikkea pellottavaa, jota piti päästä katsomaan ja ratsastamaan ohi tai yli. Pikku hiljaa luottamus kasvoi. Huomasimme kuitenkin että ponin pää oli vino, sekä sen tavan nakella niskojaan ja vispata etusta. Noemme antaneet sen häiritä, ja jatkoimme samalla tutkien että mistä pään vinous voisi johtua. Ratsastettaessa Daria oli hyvin herkkä. Se meni lujaa eikä ikinä kieltänyt esteillä, jonka taikia tuli muutama läheltä piti tilannekkin.

Kaikki sujui hyvin, kunnes keväällä 2013, Daria alkoi käyttäytyä kummalliseti. Se keuli ja peruutteli, eikä suostunut liikkumaan eteenpäin. Muutenkin se vaikutti stressaantuneemmalta kuin yleensä. No pyysimme sitten erään craniosacraali hierojan, katsomaan ponia. No hän kävi hoitamssa ja käski pitää viikon loman. Loman jälkeen Daria oli vielä huonompi, ja meni päivä päivältä vain huonommaksi. Enää sillä ei pystynyt ratsastamaan ollenkaan. Saimme aijn Wääksyn hevossairaalasta ajan elokuun alulle.

Silloin Wääksyssä ratsastin Darialla viimeisen kerran, ilman varusteita. Se ei ollut ollenkaan oma itsensä energinen itsensä. Ell.  totesivat ettei siitä enää tulisi kalua. No aika kului ja Daria meni kokoajan hunompaan suuntaan. Joten 10.12.2013 tuli ell. lopettamaan sen. Ell. ihmetteli kuinka Daria pystyi enään liikkumaan koska sillä ei enää ollut ollenkaan lihaksia missää. Ell. sanoikin että Daria liikkuu enää vain tahdonvoimalla.  Daria oli sellainen poni, jota kukaan ei voi korvata. Sekin opetti todella paljon. Darian luonnekkin oli aivan mahtava. Mutta niinhän se on että parhaat lähtevät aina aivan liian aikaisin.<3


Ostotarkastuksessa


Loppu keväästä kun Darialla ei kunnolla voinut ratsastaa, niin päätetiin
 ostaa Virosta Maiga, kun halvalla saatiin. Maiga on ihan kuin Darian ja Inkun sekoitus. Joka on loppujen lopuksi ihan mielyttävä ja mukava ponski, joka kylläkin koettelee hivenen hermoja. Maigan kanssa on tarkoitus päästä hyppäämään PP cuppia ja muutenkin 90-100cm, jos sitä ei kukaan satu ostamaan.


Leevi oma 2002-2006
Jonsu oma 2005-2007
Cola  oma alku vuosi 2007-loppu vuosi 2007
Samppi ylläpito 2007-2008
Henkka oma 2008-2010
Inkku oma 2010-2013
Daria oma 2012 --> kuollut 10.12.2013
Maiga oma 2013 -->

 Muita hevosia mitä meillä on ollut

                                                             Pikku-Poju


                                                            Aleksander Suur
                                                  Allun nykyisen omistajan blogi




                                                                Magic Touch

Äitilläni oli myös ennen syntymääni  Olli, Arska, Roope ja Manu (joka oli meillä myös silloin kun synnyin.)


Tällaista tällä kertaa:)

-Enna