Viime postauksesta onkin jo kulunut aikaa, ja paljon on tapahtunut. Viimeksi kerroin kuinka Maiga lähti ja talliin muutti pieni Casper. Ja kuten arvella saattaa nyt itselläni ei ole yhtään omaa hevosta, eikä varmaankaan ihan hetkeen ole uutta tulossakaan.Ei ainakaan yhtään ponia enään, sillä vuoden vaihteesta käynnistyy viimeinen ponivuoteni, joten ei ponia olisi järkeä ostaa. Toisaalta on todella harmi että ponivuoteni menivät kisojen kannalta Inkun kanssa aivan hukkaan, ja muutenkin. Ja kyllä jos mahdollisuuden saisin niin kilpailisin mielelläni viimeisen ponivuoteni täysillä, jollakin ponilla. Mutta jos ihan rehellisiä ollaan, niin en tiedä haluaisinko yhtään omaa hevosta , ainakaan vielä. En ainakaan niin pitkään aikaan kun ei ole rahaa viedä maneesitallille. Tämäkin päätös on syntynyt pikkuhiljaa, ja mitä enemmän sitä miettii sen paremmalta se tuntuu. Välillä vain on tehtävä vaikeitakin ratkaisuja, ja "suljettava" jokin ovi menneeseen jottai toinen ovi tulevaan voisi avautua.
Mutta kuitenkin... Lokakuussa olin vähän " kääntämässä veistä haavassa" sillä kävin katsomassa Tedin valmennuksia, koska en niihin voinut itse kunnolla osallistua kun ei ole sitä hevosta.
Tästäkin reissusta oli loppujen lopuksi todella paljon iloa. Pari viikkoa Tedin jälkeen äiti sai puhelun.
Kaakon Sonja joka käy Tedillä soitti äitille ja kysyi haluaisinko alkaa käymään hänen tallillaan hoitamassa hevosia, ja ratsasastamaan, sekä lähtemään kisoihin hevostenhoitajaksi. Kun äiti minulle tuli tästä kertomaan, oli olo hetken että wtf? En olisi voinut kuvitellekkaan että näin voisi tapahtua. Eli joskus pahasta seuraa jotain hyvääkin :).
Nyt olenkin käynyt Sonjalla lokakuusta lähtien, ja on ollut hienoa päästä ratsastamaan kunnon hevosia, ja olen oppinut todella paljon. Kisareissut ovat olleet raskaita mutta todella huippuja! Olen päässyt ratsastamaan tallin muillakin yksäreillä, joka on ollut aivan mahtavaa. Talliporukka on todella mukava, eikä muutenkaan ole mitään valittamista. Välillä on päiviä jolloin ratsastan kolme tai neljäkin hevosta päivässä, raskasta mutta en valita. Todella kiitollinen saa olla tällaisesta tilaisuudesta, enkä aio tuottaa pettymystä, olemalla huolimaton tai miten muutenkaan. :)
Inkkua käyn silloin tällöin ratsastamassa läpi, ja Paavollakin menin. Mutta kovin usein ei aika tunnu riittävän. Koira pitää hoitaa, tallilla menee useampi tunti, olen töissä seurakunnalla, ja koulukin joka vaatii kokoajan vain enemmän pitäisi käydä kunnialla loppuun, jatko-opiskeluakin pitäisi miettiä. Mitä haluan tehdä isona. Yhteishaut alkaa vuodenvaihteessa, eikä minulla ole mitään aavistusta mistään :D Että hyvin menee...
Kuvat (c) Saara
