Tunti ja kotitreenailua

Molskista vaan, taas on viikko vierähtänyt huomaamatta. Viikko sitten oli taas ratsastustunti ja syke tallin pihaan saapuessa luultavasti likemmäks kaksisataa. Ei muuta kun talliin ja tsekkaan listoista millä hevosella mennään. Olin onnekseni saanut saman hevosen kuin ensimmäisellä tunnilla ja syke laski siinä vaiheessa varmaan puoleen. Hevonen kuntoon ja hieman rennompana tunnille. Jännitti silti ihan helkkaristi taas.
   Tunnilla mentiin jumppasarjoja. Ensin ravissa maapuomeja, sitten toinen pää ylös ja ravissa. Lopuksi molemmat päät nostettiin ja tulimme sarjaa laukassa. Ensimmäisellä kerralla jäin hiukan hypyssä jälkeen, mutta hieman pääsi yllättämään laukan suuruus. Tämä tietenkin johtui ahkerasta treenailusta Inkulla ja Maigalla, joilla nyt vaan sattuu olemaan hieman pienempi laukka. Lopputunti menikin sitten jo ihan hyvin. Vielä kun saisi rentoutettua itseään sen verran, että saisi polvet irti satulasta ja lakkaisi tuijottelemasta niitä puomeja. Meni kuulemma sen verran hyvin, että menee hevonen vaihtoon seuraavalla tunnilla. Ahdistaa siis jo valmiiksi.
   Tänään pääsinkin sitten kotona treenaileen hyppäämistä Inkulla. Hyppäsin kahden esteen sarjaa molemmista suunnista. Inkku innostui melkoisesti tykittelemään esteiden välillä, mutta tulipahan hyvää harjoitusta siitäkin kuinka rauhoittaa ponia ennen seuraavaa hyppyä. Inkku oli kyllä ihan huippu kivalla päällä tänään, ei kertaakaan edes suunnitellut kieltävänsä. Poni pysyi kyllä hyvin hanskassa muutenkin, eikä tullut kuin yksi huonompi hyppy jossa tasapainoni hiukan hävisi, mutta kyydissä pysyttiin kuitenkin. Enna kävi salaa nostamassa estettä viimeisille hypyille ja mulle tuli hiukan puskista se. Huomasin siinä vaiheessa kun käänsin Inkun esteelle, että argh se on suuri, mutta enpä ehtinyt yhtään jännittämään. Tulin saman vielä pari kertaa ja toisestakin suunnasta, mutta eipä pelottanut yhtään, yllättävää kyllä. Yhteenvetona mun tän viikon hevosteluista voisi todeta, että kyllä on ollut älyttömän hauskaa! -Laura

Näin sitä tykitellään

Kotiläksyjä

Maanantaina olikin sitten ensimmäinen ratsastustunti. Kyllä mua jännitti ja hirvitti aivan uskomattoman paljon. Sain kuitenkin tosi kivan hepan ja olo oli melko kotoisa, koska hevonen muistutti kovin paljon Rosea. On vähän sellainen tapaus, että saattaa yrittää näykkästä ja on melko herkkä ratsastaa. Olipa vielä melkein saman värinenkin ja kokoinen, tosin Rosea puolet laihempi.
   Siinä heti tunnin aluksi selvisi, että ryhmä on estepainotteinen. Toisaaltahan se on ihan helkkarin hyvä, koska siinä varmaan eniten tarvitsen treeniä. Kotonahan on helppo harjoitella sileellä, kun pihassa noita hevosia riittää ja aina joku ehtii kentän laidalle korjailemaan virheitä. Syke oli varmaan pitkälle toistasataa kun tunti alkoi.
   Aina on kovin outoa aluksi, kun joutuu vieraan hevosen selkään. Mieti siinä sitten, että kuinkahan tämä mahtaa toimia. Jo pelkkä ravin nostaminen tuotti mulle vaikeuksia, eikä asiaa helpottanut ollenkaan se, että jännitin ihan älyttömästi edelleen. Ravi kuitenkin nousi ja kyydissä pysyttiin. Hetken päästä olikin laukan vuoro ja siitä ne ongelmat sitten alkoi. Kuinka vaikeaa voi olla nostaa hevosella laukkaa! Tästä ehkä huomaa sen, kuinka vähän olen ratsastanut viime aikoina. Muutaman pienen pätkän sainkin sitten nostettua, mutta taas huomasi kuinka mua jännitti ja luottamus omaan osaamiseen oli hukassa.
   Sitten päästiinkin jo hyppäämään. Olin heti toisena vuorossa ja taas sykkeet nousi. Hypyt onnistui kuitenkin todella hyvin ja nautin siitä todella paljon. Hevonenkin pysyi lapasessa ja teki mitä halusin. Hyppääminen kuulemma tulee mulla ihan luonnostaan tuumasi opettaja. Ennakin muuten mainitsi tästä viime talvena, että mulla on hyvä tyyli hypätä. Kiva että jotain osaan.Tehtiin kahden hypyn sarjoja paljon ja ne meni kyllä melko nappiin.
   Tunnin jälkeen juttelin vielä meidän opettajan kanssa. Hän oli sitä mieltä, että mun kannattais käydä pari kertaa niitten sileen tunnilla harjottelemassa sitä laukkaa ja siirtyä sitten takas siihen esteryhmään. Lupasin kuitenkin treenata kotona laukkaamista ja ope tuumas, että jos mulla vaan on hevonen millä harjotella niin on ihan ok. Sitten se muisti kyllä itsekkin, että onhan niitä ja sanoi vielä, että laukkaahan sun omaskin ja molempiin suuntiin. Että sellainen tunti, kivaa oli!
   Eilen sitten harjoittelin laukkaa kotona sekä Inkulla, että Maigalla. Inkku oli ihan älyttömän tahmee, mutta kun laukka taistelujen jälkeen nousi, oli ihan sikahauskaa päästä laukkaamaan kunnolla. Hiukan lohdutti, kun Enna kertoi, ettei sekään ollut saanut Inkkua laukkaamaan tässä yhtenä päivänä. Ja Maiga, kuinka ihana poni. Ratsastin Maigalla ensimmäistä kertaa ikinä ja oli kyllä niin kiva. Tosin vasenta laukkaa en jostain syystä saanut nouseen, mutta sitä treenaillaan sitten tällä viikolla ahkerasti. -Laura

Sänkkäri kuvailua

Jälleen kerran ht-netistä löytyy kaiken näköistä. Siellä eräs kyseli kuvattavia ratsukoita sänkkärillä ja minä taas tuttuun tapaan Saaralta kysymättä lupasin, että sitä ja Rosee saa tulla kuvaamaan. Kyseinen kuvaaja osoittautuikin tutuksi ja olivat Saaran kanssa sopineet päivän ja ajan.
   Rosekin oli ollut omaan ihanaan tyyliinsä melkoinen vastarannankiiski aluksi, mutta loppua kohden oli irronnut sitten ihan hyvääkin kuvamatskua. Tässäpä teille linkki Rosen ja Saaran sänkkäri kuviin Sänkkäröintiä

Tässä hiukan esimakua kuvista

TED ja kaikkea muuta

En ole nyt oikein joutanut kirjoittelemaan kun koulukin alkoi, mutta yritän jatkossa päivitellä useammin.

Oltiin siis Maigalla tässä pariviikkoa sitten taas Tedin valmennuksissa jotka meni kaikenkaikkiaan oikein hyvin:). Seuraavat onkin sitten perjantaina 27.9 Forssassa, koska seuraavana päivänä Ted tulee katsomaan Ypäjälle kisoihin.

Viikonloppuna ajttelin tehdä kuva postauksena tallipäivä postauksen ja varmaankin huomenissa sitten my day postauksen jos jaksan. Varuste postaustakin on luvassa jossain vaiheessa.

-Enna-

Paluu todellisuuteen

Eilen alkoi taas työt hiukan yli vuoden kotona olon jälkeen. Melko epätodellinen olo. Tosin töissä kyllä tuntuu siltä kuin sieltä ei olisi koskaan pois ollutkaan. Tämäkin aamu alkoi niin rattoisasti, että mieli teki lyödä hanskat tiskiin ja todeta, että en muuten ollut menossa töihin. Mutta pakkohan siellä on käydä jos ei satu lotossa voittamaan.
   Saara sai eilen mielettömän hyvän synttärilahjan. sai siis kuulla, että pääsee Kangasalan ratsastuskoululle oppisopimuksella hommiin. Ihan superia! Saaralla on vielä tämä kuukausi lomaa ja aikaa touhuta oikein urakalla Bissen kanssa. Tänään olivat taas opetelleet ohjasajoa ja hienosti oli mennyt. Rosekin oli parin päivän vauhtihirmuilun jälkeen ollut tänään tosi kiva.
   Ja entäs mun hevostelut... No, tallia on rakennettu niin ettei ole hevosen selkään ehtinyt. Nyt tulee muutos siihenkin kun mulla alkaa ratsastustunnit Kangasalan ratsastuskoululla ens maanantaina. Ihan pikkasen hiukkasen jännittää jo valmiiksi. Onneksi saan Saaran henkiseksi tueksi mukaan :) Jospa yrittäisin vielä ennen sitä kivuta jonkun hevosen selkään omassa pihassakin. Luvassa siis postauksia mun ratsastustunneista.
   Oon etsinyt myös Roselle toista liikuttajaa Saaran lisäksi. Kiinnostuneita on ollut paljon, mutta suurin osa on ollut valitettavan kaukaa. Yksi on kuitenkin jo käynyt Rosella pari kertaa ratsimassa ja ollaankin sovittu, että käy aina sillointällöin, koska matkaa on jonkinverran. Rose meni kyllä hirmu kivasti varsinkin sitten toisella kerralla, kun jo oli hiukan tutumpi hevonen ja tiesi mitä voi pyytää. Nyt on tulossa vielä toinen liikuttajaehdokas tässä päivänä jonain ja toivonkin että heillä menisi Rosen kanssa hyvin ja yhteistyö jatkuisi säännöllisesti. Uusia tuulia siis meilläpäin. -Laura

R.I.P. Harmi, tervetuloa Tollo

Lähdimme pari viikkoa sitten Viroon isäni luo hakemaan navetan ikkunoita ja kaikkea muuta tarpeellista mieheni, lasteni, veljeni ja hänen tyttöystävänsä kanssa. Katjalta tuli sitten eräänä päivänä viesti, että kissamme Harmi on kadonnut ja toinen kissa Tsunami ei uskalla mennä pihalle ollenkaan. Tsunami on normaalisti sellainen, että käy syömässä sisällä ja muuten viettää kaiken aikansa pihalla. Jotain pahaa oli siis Harmille tapahtunut.
   Meidän piti tuoda muutenkin isältäni kissanpentu Suomeen. Sen piti mennä veljelleni siksi aikaa, että he löytäisivät sille kodin. Niinhän siinä sitten kävi, että pentu jonka nimesimme Tolloksi, saikin jäädä meille koska Harmia ei löytynyt. Tollo kotiutui kivasti ja tykkää leikkiä Masin kanssa, yleensä samalla lelulla tietenkin. Tsunami, ei voi sietää Tolloa. Murisee vaan aina jossain nurkassa minkä ehtii. Ei kuitenkaan hyöki kimppuun, murisee vain. Ehkä vielä jonain kauniina päivänä tottuvat toisiinsa.
   Olikohan sitten viime sunnuntai, kun olin hakemassa Rosen harjalaatikosta jakoavainta ja löysin laatikon päältä kärpäsen toukkia. Tämä aiheutti etsinnät ja ajattelimme, että kissat on vieneet jonkin rotanraadon aitanvintille. Aitanvintiltä löytyikin ensin kuollut lintu, mutta totesimme, ettei haju ja toukat tulleet siitä ja etsinnät jatkuivat. Loppujenlopuksi sieltä sitten löytyi Harmi. Oli mennyt sinne kuolemaan. Kukaan ei tiedä mitä on tapahtunut, mutta epäilemme, että ilves tai joku muu peto on saanut harmin kynsiinsä. Myös koiraa oli purtu takajalkaan samana yönä kun Harmi katosi.
   Hautasimme Harmin metsän reunaan hevosten talvitarhojen taakse ja Saku toi kukkia haudalle. Nyt elämä jatkuu Tollon ja Tsunamin kanssa. -Laura

Saara lempikisunsa Harmin kanssa

Harmi

Tollo